Otsonikato pelotti vuonna 1985

Sanoma Pro

Otsoniaukko pelotti vuonna 1985 – tiede ratkaisi ongelman

Kun jääkaapin cfc-yhdisteet ja deodoranttien ponnekaasut kiellettiin, otsoniaukko alkoi kuroutua hitaasti umpeen. Valvottavaa on yhä. Korvaavat aineet voivat pahentaa ilmastonmuutosta.

Otsonikatoa käsiteltiin 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa metrikaupalla myös Helsingin Sanomissa.
Otsonikatoa käsiteltiin 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa metrikaupalla myös Helsingin Sanomissa. (KUVA: KIMMO TASKINEN HS)
Julkaistu: , Päivitetty:
OTSONIAUKKO oli kuvassa kammottavan iso, isompi kuin Etelämanner.
Kuva näytti aluetta, jossa maapalloa ultravioletilta säteilyltä suojaava peite, otsonikerros, oli hyvin ohut. Aukko ulottui Etelä-Amerikan eteläkärkeen.
Elettiin vuotta 1985. Tiedelehti Nature oli keväällä julkaissut raportin Etelämantereen otsoniaukosta. Otsonihäly levisi pian kaikille aikavyöhykkeille.
Tavallisen ihmisen oli tällä kertaa onneksi helppoa kohdata iso mörkö.
Otsonikato oli näet yhteydessä satojen miljoonien ihmisten arkeen: omiin hiuksiin, kainaloihin ja jääkaappeihin.
Aerosolien ponnekaasuissa ja jäähdytyksessä käytettiin vaarallisia cfc-yhdisteitä eli freoneja. Ja juuri ne tuhosivat yläilmakehän otsonia.
Oli melko helppoa siirtyä sanoista tekoihin. Ihmiset pyrkivät eroon laitteista, joissa oli freoneja. Niiden sisältö oli samalla otettava talteen, sillä freoneja ei saanut päästää ilmakehään.
KEMIANYHTIÖ Du Pont oli kehitellyt cfc-yhdisteet General Motorsin alaisuudessa Yhdysvalloissa 1920-luvun lopulla.
Yhtiö oli silloin hyvällä asialla.
Ennen cfc-kaasuja jääkaapeissa oli käytetty myrkyllisiä kaasuja, kuten ammoniakkia ja rikkidioksidia. Ne olivat tappaneet tuhansia ihmisiä koteihinsa.
Ennen toista maailmansotaa miljoonia jääkaappeja, kylmälaitteita ja jauhesammuttimia oli päätynyt kaatopaikoille. Niiden cfc-kaasuja ei otettu talteen, vaan ne ajautuivat ilmakehään.
Mutta 1980-luvulla otettiin. Alkoivat jääkaappien vaihtoviikot. Jos käytti hiuslakkaa, oli parasta lukea purkin kyljen tuoteseloste.
Otsonikadon takia syntyi bisnestä eli kunnon jätemarkkinat. Jääkaappeja vietiin yleensä jätefirmoille ja kierrätysyrityksille, jotka lupasivat ottaa talteen ponnekaasuja. Näin ne tekivät jääkaapit vaarattomiksi.
Nykyään yleinen kylmäaine on HFC-134a. Sen ponnekaasut ovat propaanin ja butaanin seoksia, jotka ovat ilmakehälle vaarattomampia.
JO 1970-LUVULLA tutkijat olivat epäilleet, että tuiki tavallisen deodorantin ponnekaasu voisi tuhota ilmakehää. Siksi Yhdysvallat, Kanada ja Norja olivat kieltäneet 1978 aerosolit, joissa ponnekaasuna oli cfc:tä.
Samalla epäiltiin, että yliäänikoneiden suihkuvirtaukset tuhosivat otsonia. Concordella tai Tupolevilla lentäminen oli tuolloin kallista, mutta ylellisen hienoa.
Otsonikato liittyi jopa rusketukseen. 1980-luvun alussa oli muodikasta asettua makuulle solariumiin. Ruskettuminen oli hienoa ulkosallakin.
Juuri kukaan ei silloin vielä huolestunut siitä, että uv-säteilyä pääsi aiempaa enemmän Maan pinnalle.
2000-luvulla vaaleasta ihosta alkoi tulla muodikasta. Suihkeiden tilalle ovat tulleet roll-onit, ja yliäänikoneet ovat lentokoneiden hautausmaalla.
IHMISTEN ARKISTEN tapojen muutosta vauhditti Montrealin otsonisopimus syyskuussa 1987.
Se oli hämmästyttävää. Valtiot löivät kättä yhteen suojellakseen ilmakehää. Poliitikot päätyivät aika nopeasti sopimukseen, kun tiedeyhteisö sai selitettyä heille, mitä otsonikato on ja miten se syntyy.
Liki 30 vuotta myöhemmin Montrealin sopimusta on pidetty loistavana esimerkkinä ympäristösopimuksesta. Se todisti, että ihmisten käytös voi muuttua ympäristön hyväksi.
Otsonisopimus astui voimaan tammikuun alussa 1989. Sopimuksen allekirjoitti silloin 29 valtiota ja Euroopan yhteisö.
Otsonisopimuksen tavoite oli vähentää otsonia tuhoavien aineiden käyttö puoleen 1999 mennessä.
Montrealin sopimusta on sittemmin tarkennettu neljästi. Samalla 197 maata eli käytännössä koko maailma on allekirjoittanut sopimuksen.
Nyt monet toivovat, että Pariisin huhtikuisen ilmastokokouksen jäljiltä syntyisi jotain samaa. Hyvältä näyttää. Viime perjantaina peräti 175 maata allekirjoitti New Yorkissa Pariisin joulukuisen ilmastosopimuksen.
OTSONIKADON hoitoon vaikutti tutkijoiden pitkä tieteellinen uurastus. Otsonin löysi kaksi ranskalaista fyysikkoa vuonna 1913.
Kemisti Sydney Chapman alkoi paneutua otsonikerroksen kemiaan ja fysiikkaan tarkemmin jo 1930-luvulla.
Vuoden 1995 kemian nobelisti Paul Crutzen esitti vuonna 1970, että ihminen saattoi vaikuttaa yläilmakehän otsonin pitoisuuksiin. Peltojen ja metsien lisääntynyt typpilannoitus oli siihen yksi syy.
Cfc-yhdisteiden vaikutuksen selitti puolestaan kemisti Sheerwood Roland tiedelehti Naturessa 1976. Se käännytti lopullisesti myös poliitikkojen päät.
Perustan otsonikadon tajuamiseen oli mitannut ilmakehää tutkiva satelliitti, Nasan Nimbus 7. Se oli tutkinut otsonin pitoisuuksia 1978–1994 ja tarjosi aineiston tutkijoille.
TIHEIMMILLÄÄNKIN otsonia on vain muutama molekyyli miljoonasta. Jos kaikki otsoni kasattaisiin Maan pinnalle, sitä kertyisi vain kolmen millin kuori.
Tätä hentoa yläilmakehän otsonia katoaa napa-alueiden yllä siksi, että kloorifluorihiilivetyjen eli freonien kloori ja halonien bromi vapautuvat kylmyydessä ja auringonpaisteessa herkimmin, selitti Roland. Silloin ne saavat aikaan otsonia tuhoavia kemiallisia reaktioita.
Halonit ovat cfc-yhdisteiden tapaisia yhdisteitä, jotka sisältävät bromia.
OTSONIKATO äityi hankalaksi myös pohjoisella napaseudulla 2011.
Useat ilmatieteen laitokset varoittivat siitä. Pahin on kuitenkin ohi.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Otsonikato kuroutumassa umpeen

Kuva
Siirry sivun pääsisältöön. Siirry hakuun Helsingin Sanomat Kirjaudu VALIKKO   Etusivulle Sanoma Pro Tutkimus varmisti: Etelämantereen otsoniaukko on vihdoin kuroutumassa umpeen Freonikielto on tuottanut tulosta: maapalloa suojaava otsonikerros paksuuntuu, iloitsevat tutkijat. Etelämantereen yllä oleva otsonikerros näytti tällaiselta 25. kesäkuuta. Sininen tarkoittaa ohuempaa, punainen paksumpaa otsonikerrosta.  (KUVA:  NASA ) Kirsi Heikkinen Julkaistu:  30.6.2016 21:00 MAAILMANLAAJUINEN  yhteistyö freonien kieltämisessä kantaa nyt hedelmää: otsoniaukko on kutistunut,  raportoi yhdysvaltalais-brittiläinen tutkijaryhmä tuoreessa Science-lehdessä. Aiemmin on havaittu, että klooriyhdisteiden määrä ilmakehässä on vähentynyt ja otsonikato pysähtynyt, mutta nyt saatiin näyttöä siitä, että suojaverhomme on paksunemaan päin. OTSONIAUKKO  ilmestyy Et...
Lue lisää

Fukushima HS

Kuva
Siirry sivun pääsisältöön. Siirry hakuun Helsingin Sanomat Kirjaudu VALIKKO HS seurasi evakkojen paluuta Fukushimaan – toiset pelkäävät säteilyä ja toiset eivät välitä Viisi vuotta sitten Japania ravisteli maanjäristys, tsunami ja vakava ydinvoimalaonnettomuus. 165 000 ihmistä evakuoitiin ja osa heistä on nyt palaamassa kotikonnuilleen ydinvoimalan naapuriin. Joissain paikoissa säteilyä on vähemmän kuin Helsingissä, toisaalla kymmenkertaisesti, raportoivat HS:n kirjeenvaihtaja Mikko Paakkanen ja valokuvaaja Sami Kero Fukushimasta. Mikko Paakkanen HS Julkaistu:  6.3.2016 2:00  , Päivitetty: 6.3.2016 13:13 SETSUKO NIIZUMA  avaa kotitalonsa oven ja astuu sisään. Talossa on tunkkaista ja hieman siivotonta. Niizuma päivittelee epäjärjestystä ja aukoo ikkunoita niin tarmokkaasti, ettei häntä uskoisi 85-vuotiaaksi. ”Nolottaa, kun ei ole edes kunnon sisustusta”, leskirouva sanoo. Japanilaisen Niizuman ...
Lue lisää